Roomalaiskirje 1:26-27 

"26 Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27 ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan."

Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille 6:9-10 kirjoitetaan:

"9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät."

Juudaksen kirjeessä 1:7 kirjoitetaan:

"Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta."

Kolmannen Mooseksen kirjan luvuissa 18 ja 20 annetaan käskyt:

"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. (3.Moos. 18:22)

Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa. (3. Moos. 20:13)"

(Viimeinen lause kertoo myös siitä miksi on hyvä, että vanha testamentti on unohdettu, mutta myös kertoo siitä miten raamattu myös tuomitsee)

Loppuun on vielä hyvä lisätä..

Matteuksen evankeliumi:

"5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. 

5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Roomalaiskirjeestä: 

Siksi Jumala on jättänyt heidät? Miksi? Edellinen jae: "ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin." Kyse on siis epäjumalanpalvelijoista, ei kristityistä. 

Toisaalta raamatunkohta jatkuu: "Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?" Paavalin pointti tulee myöhemmin: "Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on."

No sitten jos palataan vielä tuohon itse jakeeseen. Siinä puhutaan häpeällisistä himoista ja siitä, miten miehet ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja himosta olleet toistensa kanssa säädyttömästi. Kyse oli siis epäjumalanpalvelukseen liittyvästä irtoseksistä ja haureudesta, ei kahden tasavertaisen aikuisen sitoutuneesta parisuhteesta tai perheen perustamisesta. Tässä ei puhuta siis homoseksuaalisuudesta vaan epäjumalanpalveluksesta ja seksihurjastelusta.

Korinttilaiskirje: 

Alkutekstissä Paavali käyttää sanaa arsenokoites. Siinä yhdistyvät sanat mies ja peti. Sanasta ei ole tarkkaa tietoa, mitä se tarkoittaa. Muissa muinaiskreikkalaisissa teksteissä sillä viitataan temppeliprostituutioon. Se oli yleistä tuon ajan vilkkaissa satamakaupungeissa, jollainen Korintti oli.

Taas siis viitataan epäjumalanpalvelukseen ja sen yhteydessä tapahtuvaan avioliiton ulkopuoliseen seksiin. Ei ollenkaan avioliittoon tai perheen perustamiseen tai ylipäätään siihen, mitä ymmärrämme tänään sanalla homoseksuaalisuus.

Sana on voinut tulla myös Septuagintasta Mooseksen kirjan kreikankielisestä käännöksestä. Mistä pääsemme Vanhaan testamenttiin.

 Kolmas Mooseksen kirja:

Vanhaa testamenttia ei ole kristinuskossa unohdettu. Meillähän on muun muassa 10 käskyä, ja itsekin sanot, että Jeesus opetti, että laista ei häviä yksikään piirto. Vanha testamentti on osa pyhiä kirjoituksiamme.

Siellä on kuitenkin lakeja, jotka Jeesus teki tarpeettomiksi. Ethän sinäkään noudata muitakaan 3. Mooseksen kirjan ohjeita, kuten ei saa syödä sikaa tai katkarapuja tai miljoonaa muuta eläintä ja kaikki on saastaista mihin nämä koskee (huom tiukempaa kuin islamissa) tai ei saa koskettaa tai olla lähellä naista, jolla on kuukautiset.

Tämä, kuten erilaiset seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ohjeet, liittyvät eläinten uhraamiseen ja siihen liittyvään rituaaliseen epäpuhtauteen. Vaikka muslimit tai juutalaisetkaan eivät enää tänä päivänä monestikaan uhraa eläimiä, heillä on rukouksia varten olemassa yhä nämä puhtaussäännöt voimassa. Jos rikkoo näitä puhtaussääntöjä vastaan, täytyy suorittaa rituaaliset pesut ja puhdistautua erilaisista saastaisista asioista.

Näille määräyksille on aikanaan ollut erittäin hyvät perusteet, esim sianlihassa on ollut helpommin loisia ja muut hygieniasyyt. Mutta me kristityt saimme Uudessa testamentissa ilmoituksen, että eläinten uhraaminen loppui Jeesuksen uhriin ristinpuulla ja sitä myöten myös uhrikultti ja siihen liittyvät puhtaussäännökset. Niihin kuuluvat nämä ruoka- ja seksisäädökset.

Toki Paavali sanoo, että halutessaan näitä voi yhä noudattaa. Että ei muuta kuin, jos haluat näitä noudattaa niin jätä sianliha ja katkarapu ja semmoiset ruuat missä on verta tai lihaa ja maitoa yhdessä. Ja kyllä siellä erilaisia säädöksiä piisaa. 

Siksi toisekseen, taaskin vanhan testamentin tutkijat toteavat, että tuossakaan kiellossa ei ollut kyse seksuaalisesta suuntautumisesta, avioliitosta tai perheen perustamisesta, vaan vanhan testamentin aikaan yhdyntää miesten kesken pidettiin esim sota- tai väkivaltatilanteissa alistuskeinona. Tässä vielä professori Martti Nissisen näkemys asiasta: 

https://freepathways.wordpress.com/2010/10/28/nissinen/amp/  

Sodoma ja Gomorra:

Juudaksen kirjeessä viitataan Sodomaan ja Gomorraan, joka on ihan oma lukunsa. 

Alkuperäinen kertomushan löytyy 1. Mooseksen kirjasta. Tarina alkaa siitä, että Jumala kuulee useasta suunnasta, että siellä on paljon jumalatonta menoa, syntiä ja Jumalasta luopumista. Itse tapahtumat kerrotaan 19. luvussa:

"Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heidät nähdessään hän nousi, meni heitä vastaan, heittäytyi kasvoilleen maahan ja tervehti heitä sanoen: »Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani yöksi, niin voitte pestä matkan pölyt jaloistanne. Heti aamusta voitte sitten jatkaa matkaanne.» He vastasivat: »Ei, me yövymme ulkosalla.» Mutta Loot pyyteli heitä hartaasti, kunnes he lähtivät hänen mukaansa ja tulivat hänen kotiinsa. Hän valmisti heille runsaan aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät. Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: »Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!» Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: »Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta.» He sanoivat: »Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!» Ja he kävivät Lootin kimppuun ja ryhtyivät murtamaan ovea. Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven. Taloon pyrkivien miesten silmät he sokaisivat niin, ettei yksikään enää kyennyt löytämään ovea."

Tässähän oli kyse muukalaiseen ja hänen lähipiiriinsä kohdistuneesta rasistisesta väkivallasta. Ei homoseksuaalisuudesta, jossa ollaan rakastuneita ja halutaan solmia avioliitto ja perustaa perhe. 

Tämä kohtaus oli esimerkki Sodomassa ja Gomorrassa vallinneesta pahuudesta. Myöhemmin Hesekielin kirjassa kerrotaan, mikä oli Sodoman ja Gomorran synti, jonka takia Jumala tuhosi kaupungin:

"Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään."

Kaikenlaiset pahat teot, rasistinen väkivalta, raiskaukset, köyhän sortaminen ja itsekkyys olivat pointti, ei homoseksuaalisuus.

Lopuksi

Kuten huomaat, kaikki Raamatun kohdat ovat voimassa, kuten Jeesus sanoi. Niillä on vain tietty sisäinen logiikka, eikä yhtä kirjaa saati jaetta voi tulkita irrallaan muista. Lisäksi tarvitaan tietämystä alkukielestä ja tuon ajan kulttuurista, että tiedetään mistä teksti puhuu, eikä tehdä pikaisia johtopäätöksiä vähäisellä tiedolla. Homoseksuaalisuutta kohtaan on ollut ennakkoluuloja kautta aikojen, ja homoseksuaaleja on vainottu ja perusteltu omia pelkoja ja ennakkoluuloja Raamatulla. 

Aivan samoin kuin vaikkapa orjuuden, naisten tai alkuperäiskansojen alistamisen tai juutalaisvainojen perustelu Raamatulla, tämä on onneksi muuttumassa ja löydetään uudestaan sitä, mitä Raamatussa todella sanotaan näistä asioita. 

Olen vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon --. Olen pappina julkisen vallan edustaja ja siten velvoitettu toteuttamaan virkamiesvelvollisuuttani myös vihkimisten osalta. Julkisoikeudellisena yhteisönä kirkolla ei ole perusteita olla noudattamatta lain asettamia velvoitteita.

Kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 §:n mukaan avioliittoon vihkimisen edellytyksinä ovat kirkon jäsenyys ja suoritettu rippikoulu. Vihittävien sukupuolista ei sanota mitään. Kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 § mukaan ”Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.” Edelleen kirkkojärjestyksen 2 luvun 24 § mukaan ”Seurakunnan jäsenellä on oikeus saada kirkolliseen toimitukseen toivomansa oman seurakunnan pappi, jollei pakottava syy sitä estä. Pappi on velvollinen seurakuntansa alueella suorittamaan kirkollisen toimituksen myös toisen seurakunnan jäsenelle. Pappi saa pyynnöstä suorittaa kirkollisen toimituksen myös toisessa seurakunnassa.”

Olennaista oikeudellisessa tulkinnassa on siten se, että kirkko ei ole omilla päätöksillään antanut ratkaisuja, jotka rajoittavat vihkimisen vain eri sukupuolta oleviin. Myönnän toimineeni piispojen tämän hetkistä ohjeistusta vastaan. Piispojen ohje voidaan kuitenkin katsoa olevan vastoin sekä kirkon järjestystä että vallitsevaa käytäntöä vihkiä kaikki kirkon jäsenet, jotka ovat käyneet rippikoulun. Lex superior –säännön mukaisesti ohjeistus tällöin väistyy, eikä ristiriitaista ohjetta tarvitse tai jonkun tulkinnan mukaan jopa saa noudattaa. Piispojen ohjeistuksen ei voi myöskään katsoa olevan sellainen, jonka voisi katsoa olevan riittävän tasoinen näin merkittävän muutoksen tekemiseen. Koska riittävän korkeaa, eli kirkolliskokouksen ratkaisua asiasta ei ole, siksikään samaa sukupuolta olevien vihkineeseen pappiin ei voida kohdistaa minkäänlaisia oikeudellisia seuraamuksia. Järkevää logiikkaa noudattaen, mikäli kirkolliskokous päättäisi ottaa sallivan kannan samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, silloin piispojen ohjeistuksen katsottaisiin olleen kirkolliskokouksen ohjeistuksen vastainen, eikä piispojen ohjeistusta saisi vastaavasti silloinkaan noudattaa. Piispoja ei tulisi silti rankaista väärästä päätöksestä ja kirkon vastaisesta opetuksetsa. Kun kyse on tulkinnasta, ei osittainenkaan rankaisulinja ole perusteltu.

Siten nykyinen kirkkojärjestys mahdollistaa kyseiset toimitukset. Kyse on myös siitä, onko piispojen ohjeistus lain mukainen ja voiko virkamies sitä soveltaa. Piispojen ohjeistusta en siten kokenut voivani noudattaa, sillä sen voi katsoa olleen paitsi perustuslain myös kirkkojärjestyksen vastainen. En ole myöskään rikkonut pappislupaustani muiltakaan osin, vaan toteuttanut sen henkeä mitä suurimmassa määrin. Jos kirkko haluaisi, ettei vihkimisiä ja siunaamisia toimitettaisi, niin se edellyttäisi kirkolliskokouksen erillistä päätöstä olla vihkimättä. Tämän näkemyksen on esittänyt myös selvityksessään professori Urpo Kangas, jonka mukaan papilla on velvollisuus vihkiä samaa sukupuolta olevia ja että oikeutta kieltäytyä vihkimisestä tulisi säätää lain tasolla. Siksikään vihkimisestä ei tule seurata minkäänlaista seuraamusta. Vetoan myös perustuslain pykäliin 22 ja 107. Niiden mukaan kirkkolaki – ja järjestys ovat alisteisia perustuslaille ja kansainvälisille ihmisoikeussopimuksille. Siten en voi katsoa rikkoneeni kirkkojärjestystä.

Mainitun Lex superior -periaatteen mukaan ylempi oikeussäännös sivuuttaa alemman, mikäli niissä on ristiriita. Mikään laki ei voi siten olla ristiriidassa perustuslain tai kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Kirkkolaki ei rajoita vihkimistä vain eri sukupuolta oleviin. Siinäkin tapauksessa, mikäli kirkkolain tulkittaisiin rajaavan avioliiton vain eri sukupuolta olevien vihkimiseen, olisi tulkinta ristiriidassa perustuslain 22§ ja 107§:ien kanssa. Siinä tapauksessa kirkkolain soveltaminen väistyisi lex superior-periaatteen mukaisesti. Vaikka perustuslaki antaa kirkolle itsemääräämisoikeuden, ei se tarkoita, että kirkko saisi rikkoa perustuslakia muilta osin. Mitkään säädökset, myöskään kirkolliset, eivät saa olla ristiriidassa kaikkein ylempien säädösten eli kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Ne säätävät ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä.

Tuon esille myös sen, että Kirkkohallituksen laatimaa Oikeudellista selvitystä avioliittolain muutoksista 4/2016 ei tule tulkita kritiikittä. Selvitys on vain yksi näkökulma. Selvitys antaa vaikutelman, että se pyrkii vahvistamaan kirkon opillisen ja toisaalta oikeudellisen tilanteen yhtenevyyttä. Oikeudellisesti keskeisin argumentti siinä perustuu vihkikaavan sanamuotoihin, mikä ei ole keskeinen tai relevantein seikka. Toimitusten kirja ei ole juridinen dokumentti. Sen osoittaa myös se, että pappi työssään soveltaa sitä jatkuvasti. Esimerkiksi toimitusten kirja puhuu kasteen yhteydessä vanhemmista ja isästä ja äidistä. Joskus kasteessa on läsnä vain yksi vanhempi. Joskus paikalla on kaksi äitiä tai kaksi isää. Silti pappia ei tuomita kirkkojärjestyksen rikkomisesta. Sama tilanne on kyseessä silloin, kun kirkkokäsikirja puhuu sulhasesta ja morsiamesta: se ei ole riittävä peruste tuomiolle. Kirkkokäsikirjaa voi soveltaa. Yksi esitetty peruste antaa rangaistuksia samaa sukupuolta vihkineille papeille on vastaavat rangaistukset naisten pappeuden vastustajille. Näen näissä kahdessa eri tapauksessa paljonkin eroa. Papin viran avaamisesta naisille tehtiin kirkolliskokouksessa yhteinen päätös. Samaa sukupuolta olevien vihkimättä jättämisestä ei ole kirkolliskokouksen päätöstä. Kirkkojärjestyksessä edelleen lukee, että kaikki jäsenet ovat oikeutettuja kirkollisiin toimituksiin. Toinen eroavaisuus on rikkeen luonteessa. Käsittääkseni naisten pappeutta vastustaneille on annettu rangaistuksia muunmuassa työtehtävistä kieltäytymisestä ja oman piispan vihkimisestä ja siten toiseen kirkkokuntaan liittymisestä. En ole kieltäytynyt virkatehtävästäni, vaan noudattanut virkani velvollisuuksia.

Kirkkohallitus ei ole antanut selkeää perustelua, miksi se ei ole yhtynyt professori Kankaan perusteltuun lausuntoon. Olen velvoitettu siunaamaan samaa sukupuolta olevia pareja, en vain juridisesti, vaan myös moraalisesti ja teologisesti. Kyse on tasa-arvosta ja kansainvälisistä ihmisoikeuksista, joihin Suomen valtio on sitoutunut. Vihkimisen kirkollinen ja kristillinen ydin on siunaamisessa. En voi kieltäytyä siunaamasta toisiaan rakastavien ja toisiinsa sitoutumaan haluavien parien liittoa. Minulla ei ole siihen oikeutta. Kristityn ja papin tehtävä on välittää Jumalan armoa ja rakkautta, ei olla niiden esteenä. Meidän on tunnustettava seksuaalivähemmistöjen täysi ihmisarvo ja vahvistettava heidän välinen rakkautensa myös institutionaalisesti.

Luterilainen teologia ei aseta esteitä samaa sukupuolta olevien avioliitolle. Sen mukaan ei ole olemassa kirkollista avioliittoa. On vain valtiollinen avioliitto, jota esivalta säätelee. Vähän katekismuksen avioliitto-liitteessä Luther selkeästi toteaa avioliiton olevan maallinen asia ja että pyydettäessä papin on vihittävä tai siunattava. Hän totesi, ettei ole pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa häistä ja avioliitosta säädöksiä ja määräyksiä. Luther kirjoittaa: ”Kukaan ei voi kieltää, etteikö avioliitto olisi ulkonainen, maallinen asia kuten vaatteet ja ruoka, koti ja kontu, maallisen esivallan alaiseksi asetettu...” Luterilaisen kirkon tunnustus, Augsburgin tunnustus, on Lutherin kanssa samoilla linjoilla (18§). Avioliitto liittyy maallisen hallinnan piiriin. "Me tunnustamme, että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo…” Mitä piispojen ohjeistukseen tulee, tunnustuskirjoissa sanotaan aiheesta piispat ja avioliitto: "Vielä on puhuttava tuomiovallasta niissä asioissa, joitka kanonisen lain mukaan kuuluvat ns. kirkollisen tuomioistuimen alaan. Niitä ovat erityisesti avioliittoa koskevat asiat. Sekin valta kuuluu piispoille vain humano jure (inhimillisen oikeuden nojalla), mikä säädös ei ole edes vanha. Justinianuksen Codex ja Novellae ovat osoituksena siitä, että vielä noihin aikoihin maalliset viranomaiset ratkaisivat avioasioita. Maallisten viranomaisten velvollisuus on jure divino ottaa hoitoonsa nämä oikeusjutut, milloin piispat lyövät velvollisuutensa laimin. Sen kirkkosäännötkin myöntävät. Siksi piispoja ei ole pakko totella edes tämän tuomiovallan tähden. On tarpeen perustaa muita tuomioistuimia myös siksi, että piispat ovat säätäneet muutamia epäoikeudenmukaisia avioliittolakeja, joita he omissa tuomioistuimissaan seuraavat." (Paavin valta ja johtoasema, alaluku: Piispojen hallinto- ja tuomiovalta)

Samaa sukupuolta olevien avioliitolle ei ole myöskään raamatullisia esteitä. Miehen ja naisen väliseen sopimukseen perustuva avioliitto ei ole Jumalan eikä Jeesuksen määräämä. Perheen ja parinmuodostus on sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin. Siksi avioliiton luonne on vaihdellut riippuen ajasta ja paikasta. Ei ole olemassa mitään Raamattuun perustuvaa yhtä oikeaa avioliiton muotoa. Jos olisimme raamatullisia, niin mies voisi vaikka ostaa vaimon tai kaksi, kuten patriarkka Jaakob tai pitää seitsemääsataa vaimoa ja kolmeasataa jalkavaimoa kuten kuningas Salomo. On järjetöntä puhua näissä tapauksissa avioliitosta sen nykyisessä merkityksessä. Vaimo oli Raamatussa miehen omaisuutta, kuten karja, pelto, talo ja muu irtaimisto.

Suomessakin vielä vuoteen 1930 oli voimassa naisen edusmiehisyys, jolloin naiset eivät edes saaneet itse päättää avioliitostaan. Kirkko ei ymmärrettävästi olisi voinut elää vanhentuneen käsityksen kanssa erillään muun yhteiskunnan tulkinnasta ja jatkaa edusmiehisyyden aiempaa tulkintaa. Samantapainen keskustelu käytiin aikoinaan myös eronneiden vihkimisestä. Vaikka kieltämiselle olisi ollut huomattavasti tasa-arvoisen avioliiton kieltämistä vankemmat raamatulliset perusteet, kielteinen tulkinta muuttui ja eronneita alettiin vihkiä. Avioliittokäsitykset ovat siis muuttuneet kirkossa aiemminkin, joten samaa sukupuolta olevien vihkiminen ei ole ainutlaatuinen haaste kirkolle. Kyse on avioliittokäsityksen tarkentamisesta nykyistä yhteiskuntajärjestystä ja ajan tulkintaa vastaavaksi.

Jeesuskaan ei estä tasa-arvoista avioliittoa. Hän ei puhunut ihmisen seksuaalisuudesta sanaakaan, ja avioliitostakin vain yhden ainoan kerran, kun fariseukset panivat hänet koetukselle kysyessään saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa. Jeesus vastasi, että Jumala teki alun perin ihmisen mieheksi ja naiseksi ja siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa niin, että nämä tulevat yhdeksi lihaksi. Jeesus jatkoi, että minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Avioliiton solmineet mies ja nainen eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ei ole kysymys siitä, että Jeesus olisi vahvistanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Hän ei voinut tehdä kannanottoa homoliittojen puolesta tai niitä vastaan, koska se ei ollut siihen aikaan mahdollista. Jeesus vastasi kysyttyyn asiaan, ei moniin eri tämän päivän kysymyksiin avioliittoa koskien. Nykymuotoista, toisiaan rakastavia ja sitoutumiseen haluavia homoja ei siihen aikaan juutalaisuudessa tunnettu. Tästä kertoo se, että Raamatussa ei puhuta sanaakaan heistä. Jeesus viittaa luomiskertomukseen (1 Moos 1:26–28), kuinka Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja kehotti heitä olemaan hedelmällisiä, täyttämään maan ja ottamaan sen valtaansa. Luomiskertomus on yksi patriarkaalisen heimouskonnollisuuden keskeisistä perusmyyteistä, jonka tarkoituksena on varmistaa ja oikeuttaa heimon olemassaolo ja sen laajeneminen. Lisääntymiseen tähtäävä miehen ja naisen välinen liitto on oleellinen osa heimon säilymistä. Seksuaaliseen identiteettiin, nykyiseen homoliittoon tai avioliittoinstituutioon kyseinen myytti ei ota mitään kantaa. Tänä päivänä lisääntyminen ei ole enää sidottu avioliittoon. Avioliitossa elää monia vapaaehtoisesti lapsettomia pareja. Kirkon kanta on, että lasten on hyvä kasvaa avioliitossa. Kuitenkin suuri osa lasten vanhemmista elää avoliitossa, myös sateenkaariperheissä, joissa elää tuhansia lapsia. Heidän suojaamisekseen kirkon pitäisi siinä tapauksessa edistää myös samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja pyytää Jumalan siunausta näille liitoille. Tämä edistäisi lasten tasavertaisia oikeuksia ja myös ihmisten tasavertaista kohtelua toisiaan kohtaan.

Jeesus ei siis vahvista Matteuksen evankeliumin jakeissa heteroseksuaalista avioliittoa, vaan hänen kärkensä on toisaalla. Kysymys on naisen alistetusta asemasta juutalaisessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja avioliitossa. Miehillä oli Mooseksen lain mukaan lupa hylätä vaimo lähes tulkoon mistä syystä tahansa. Ehdot ovat mahdollisimman epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia: Jos avioliiton solminut mies lakkaa pitämästä vaimostaan havaittuaan hänessä jotakin epämieluista, hän voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan ja lähettää hänet luotaan (5. Moos. 24:1). Juutalaiset kiistelivät siitä, mikä vaimossa oli riittävän epämieluista, joka olisi oikeuttanut erokirjan antamisen. Joidenkin mukaan se oli oikeutettua vain silloin, kun vaimo oli sortunut haureuteen. Vapaamielisempien mielestä vaimon sai hylätä lähes mistä syystä tahansa: jos ulkonäkö repsahti, jos mies tapasi kauniimman naisen, jos vaimo varasti rahaa, oli juovuksissa, käyttäytyi huonosti tai hänellä oli epämiellyttävä luonne, oli sairas tai anoppi ärsytti miestä. Nykyajan valossa näitäkään ei voida enää soveltaa ja perustella näkemystä Raamatun kannalta oikeana.

Jeesuksen lause, ”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi”, ei oikeuta ja vahvista miehen ja naisen liittoa, vaan kritisoi vallitsevaa patriarkaalista avioliittoa. Jeesus puolusti naisen tasaveroisuutta. Miehellä ei ole mitään perusteita ylemmyydelleen. Tasa-arvoisuuden takaaja ei ole enempää tai vähempää kuin itse Jumala: ”[…] minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”. Patriarkaalisuuden vastustaminen oli yksi Jeesuksen keskeisistä missioista. Hän horjutti kolmea keskeistä patriarkaalisen vallan läpitunkemaa instituutiota: niin kotia, uskontoa kuin isänmaatakin. Jeesus oli Jumalan valtakunnan edustaja ja ruumiillistuma, joka asettui aina heikomman puolelle. Avioliittokohtauksessa on kyse juuri tästä. Miehisen kulttuurin alistama nainen on keskiössä. Samalla logiikalla meidän tulee edistää homojen oikeutta solmia avioliitto ja vapauttaa siten maailmaa taas himpun verran enemmän miehisestä ylivallasta. Jeesuksen sanoma tasa-arvosta on radikaali jopa tänä päivänä. Hänen eettiset opetuksensa ovat vailla vertaa. Jeesus sanoi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Tämä ”kultainen sääntö” on Raamatun tulkinnan avain, jolle koko Raamattu ja kaikki sen säädökset ovat alisteisia. Se vertautuu maallisen oikeuden lakien lakiin, perustuslakiin. Paavalin kirjeissä esiintyvät kohdat, jotka on liitetty homoseksuaalisuuteen, eivät puhu sellaisesta homoseksuaalisuudesta, jonka me tänä päivänä tunnemme. Minun on vaikea asettaa kristittyjä työssäkäyviä ja perhesuhteissaan vakiintuneita sisaria tai veljiä, perheenisiä tai -äitejä esimerkiksi Paavalin roomalaiskirjeessä mainitsemiksi henkilöiksi, jotka ovat luopuneet Jumalasta ja siksi langenneet kaikenlaiseen irstailuun. Ainakaan sen enempää kuin vastaavat heterot. Paavali muistuttaakin myös, että kaikki ovat syntisiä ja tarvitsevat Jumalan armoa. Sodoman syntikin on vasta jälkeenpäin liitetty homoseksuaalisuuteen, kun Hesekielin kirjassa luvussa 16 se on ”julkea itsekkyys” ja Jumalan tahdosta luopuminen. Kukapa toisaalta enää tosissaan pystyykään tuota Genesiksen kohtaa, jossa on kyse raiskauksesta, väkivallasta ja vallankäytöstä, enemmän kuin seksuaalisuuden toteuttamisesta, liittämään seksuaalivähemmistöihin.

Vielä haluan tuoda esille erään raamatunkohdan, jossa Jeesus itse sanoo avioliiton kuuluvan maallisen järjestyksen piiriin. Luukkaan evankeliumin 20 luvussa Jeesukselta kysytään, kenen aviomiehen kanssa seitsemän avioliittoa läpikäynyt nainen on naimisissa taivaassa. Siihen Jeesus vastaa: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.” Tämä kohta on sopusoinnussa luterilaisen tunnustuksen ja tradition kanssa, joiden mukaan vihkiminen on maallisen esivallan aluetta ja siinä tulee noudattaa sen asettamia säädöksiä. Itse asiassa kirkko ei ollut edes kovin kiinnostunut avioliittoon vihkimisestä yli tuhanteen vuoteen. Kirkko alkoi toimittaa avioliittoon vihkimisiä suuremmassa määrin vasta, kun niiden kautta avautui enemmän poliittista valtaa myöhäiskeskiajalta lähtien. Nykymuotoiseksi julkisesti tunnustetuksi liitoksi avioliitto muodostui syntyvien valtioiden yhteiskunnallisen kontrollin välineeksi. Kuninkaat eivät enää sallineet julkiselta vallalta piilossa tapahtuvaa yksityistä perheenmuodostusta, koska he halusivat kontrolloida sukuja, jotka olivat merkittäviä vallan ja varallisuuden haltijoita. Avioliittopolitiikalla oli niin sanotusti tilausta. Valtion hallitsema avioliitto ei liity moraaliin tai hurskauteen, vaan siihen kuka on oikeutettu tiettyihin, avioliiton mukanaan tuomiin etuihin. Homot ovat viimeisin näistä eduista ulossuljettu ryhmä. Samankaltaista keskustelua käytiin aikanaan mustien ja valkoisten välisistä liitoista. Heteroavioliitto ei ole kristillinen vaan päinvastoin epäkristillinen yhden ryhmän ulossulkevuudessaan.

Jokaisella aikakaudella on omat ihmisoikeustaistelunsa. Taistelu homoseksuaalien oikeuksien puolesta on tämän päivän maailmassa ja kirkossa yksi keskeisistä. Kysymys on jokaisen ihmisen oikeudesta saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, niin homojen kuin heteroiden, niin vammaisten kuin vanhusten. Jumalan rakkaus ilmenee maailmassa lukemattomin eri tavoin. Se ei karsinoi ja valikoi väyliä esiintulolleen ihmisten luomien rajojen ja ennakkoluulojen tai kirkolliskokouksen heteronormatiivisen ihanteen mukaan vaan räjähtää esiin missä tahtoo, kaikista sovinnaisuuksista ja kulttuurisista sopimuksista piittaamatta. Homoseksuaalisuus on yksi jumalallisen rakkauden ilmenemismuodoista. Se on Jumalan lahja ja siunaus siinä missä heteroseksuaalisuus. Kirkon tehtävä ei ole sulkea ketään rakkauden ulkopuolelle vaan päinvastoin vaikutettava niin että mahdollisimman moni pääsisi siitä osalliseksi. Meidän on kirkkona vapauduttava ahdistuneesta seksuaalisuudesta ja moralismista ja ymmärrettävä seksuaalisuus kaikin puolin positiivisena elämän rikkautena.

Ajan myötä kysymyksenasettelu tullaan katsomaan yhtä absurdiksi kun nyt ihmettelemme sitä, miten oli mahdollista että eri rotuisilla ihmisillä olivat eri oikeudet ja että heitä rangaistiin siitä, että he eivät alistuneen ‘ylimaalliselle’ järjestykselle ja säännöille, että heidän tulee vaikkapa istua bussissa omilla paikoillaan. Ajatus perustuu siihen, että jokaisen tulee ymmärtää oma paikkansa ja alistua siihen. Tämä konservatiivinen ajattelu johtaa siihen, että mikään ei koskaan muuttuisi. Asioilla on aikansa, paikkansa ja yhteiskunnalla ja kirkolla järjestyksensä. Kaikki muuttuvat aikanaan ja kysymys tässä on siitä, elääkö kirkko ajassa ja sanassa. On varmaa, että tulkinta tulee tässäkin kysymyksessä muuttumaan ajan kanssa. Rangaistaanko tällöin niitä, jotka eivät taivu ajattelemaan uudella tavalla?

Kysymys tulee olemaan absurdi siksikin, että käsite sukupuolesta tulee muuttumaan. Jo nyt voi kysyä, tuleeko yhtä lailla vaikka Marja-Sisko Aallon vihkinyttä pappia rangaista, sillä hän on vihkinyt samaa sukupuolta olleen parin jo vuosikymmeniä sitten? Ihmisen sukupuoli kun on ennen kaikkea aivoissa, ei siinä mitä on tai on olematta haarojen välissä. Ei kenenkään miehisyys tai naiseus ole kiinni henkilötunnuksen määritelmäosasta tai siitä, millaiset tämän ulkoiset sukupuolielimet ovat. Kestävä tulkinta ei ole se, että sukupuoltaan korjaavaa ihmistä ei saisi vihkiä samaa sukupuolta olevan kanssa ennen henkilötunnuksen muutosta, mutta heti kun henkilötunnus on ehtinyt muuttua väestörekisterissä, vihkiminen olisi heti automaattisesti mahdollista. Millä lailla tämän korjausprosessissa olevan vihkiminen olisi rangaistavaa hetkeä ennen, mutta hetki sen jälkeen ei olisikaan etnekään, kun tuo määritelmähän tehdään puhtaasti maallisin menetelmin? Kysymyksenasettelu on absurdi, mutta todellisuutta ja todellista elämää. Notorinen seikka kun vielä on, että sukupuoltaan korjaavan ihmisen ulkoiset sukupuolielimet voivat edelleen olla samat ennen ja jälkeen korjausta juuri siksi, että sukupuolielinten ei anneta määrittää sukupuolta. Tarkalleen ottaen, edellä mainitun ja vallitsevan sukupuolen määrittelyn johdosta vihkijällä ei ole edes oikeutta tiedustella vihittävien sukupuolesta. Transsukupuoliset eivät ole asiassa mikään sen kummempi poikkeus kuin muutkaan. Miten muutoin suhtautua niihin, jotka ovat vihittyjä eri sukupuolta olevina, mutta joista toinen korjaa sukupuolensa kesken avioliiton? Vaikka yleinen näkemys ei vielä ymmärrä tätä problematiikkaa ja muuttuvaa käsutystä sukupuolesta ja sen määrittelystä, ei sen ymmärtämättömyyskään ole oikeutus rankaista niitä, jotka sen ovat jo ymmärtäneet. Myös tuomiokapitulilla on mahdollisuus valita linja, joka tulee kestämään historian tarkastelun ja joka tulee olemaan kirkonkin kanta ennemmin tai myöhemmin. Rankaisu ei ole pakollista, koska asian voi perustellusti tulkita toisinkin.

Kirkolla on nyt myös samalla mahdollisuus tehdä parannusta niistä julmuuksista, joita se on vuosisatojen aikana vainojen myötä kohdistanut homoseksuaaleihin. Olen itse saanut kuulla lukuisia tarinoita näistä hirvittävistä kohtaloista, kun ihmiset ovat ottaneet yhteyttä. Saamastani palautteesta 99% on myönteistä, mutta kirvoittaa ihmisissä kammottavia muistoja siitä, miten heitä on kohdeltu kirkon ja sen edustajien taholta. Siten en ole tehnyt ratkaisuani kevyesti, enkä halunnut toimia kirkkoa vastaan, vaan haluni on säilyttää Suomen evankelis-luterilainen kirkko elinvoimaisena ja Jumalan tahdon mukaisena. Teen paljon nuoriso- ja rippikoulutyötä, ja aika uhkaa ajaa yli kirkon, jos pitäydymme vanhoihin, ihmisten tekemiin sääntöihin. Meillä on koko evankeliumin rikkaus aarteenamme, mutta jos keskitymme vain asioiden säilyttämiseen, emmekä elä todeksi evankeliumin sanomaa rakkaudesta, eivät ihmiset enää halua vastaanottaa myöskään evankeliumia. Kirkon sisällä kuulee valtavan paljon vihapuhetta homoseksuaaleja sisariamme ja veljiämme kohtaan. Kirkon sisäinen esivalta ei ole puuttunut näihin, vaan vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja asettamalla avioliitot erilaiseen asemaan ja tuomitsemalla kristillisen avioliiton solmineet ja tilaisuuden toimittaneet.

Syntyy kuva, että on tehty jotain syntistä ja kamalaa, vaikka olemme vain viettäneet aivan tavallista jumalanpalvelusta yhdessä. Syntyy myös kuva, että kirkko ei edusta eikä edistä tasa-arvoa. Pelkään, että kohta emme ole tervetulleita kouluihin tai päiväkoteihin, jotka ovat sitoutuneita tasa-arvoon eri uskontojen ja seksuaalisten vähemmistöjen kesken. Emme ole enää tervetulleita ihmisten elämän käännekohtiin ja ihmisten koteihin, jos emme kunnioita Raamattua ja ihmisoikeuksia. Joillain paikkakunnilla tilanne on jo tulehtunut kirkon hallinnon ja seurakuntalaisten välillä. Seksuaaliset vähemmistöt eivät ole marginaali, vaan lähes jokaisen seurakuntalaisen lähipiiriin kuuluu joku seksuaalivähemmistön edustaja. Minua on usein pyydetty toimittamaan perheisiin, joiden on erittäin vaikea löytää pappia, johon voi luottaa, että hän varmasti kunnioittaisi kaikkia perheenjäseniä. Myöskään homoseksuaalit tai heidän läheisensä eivät tunne voivansa osallistua seurakunnan toimintaan tai esimerkiksi lähettää lapsiaan seurakunnan kerhoihin tai leireille, sen pelossa, mitä siellä vuorossa oleva työntekijä sanoo homoseksuaalisuudesta.

Eräs jo 48 vuotta parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa ollut otti minuun yhteyttä huolissaan siitä, suostuuko häntä kukaan pappi siunaamaan hautaan. Vihkimisestä hän ei enää jaksanut haaveilla, hän oli niin monta kertaa ollut kirkon penkissä kuulemassa saarnaa, jossa hänet tuomitaan helvettiin. Pienellä paikkakunnalla myös muu kirkkoväki tiesi, kenestä oli kyse. Vakuutin, että kyllä pappi löytyy hautaansiunaamiseen. Samalla tiesin, että on pappeja, jotka ovat kieltäytyneet toimittamasta hautaansiunaamista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville tai sellaisia, jotka eivät ole suostuneet ottamaan leskeä mukaan hautajaisten suunnitteluun. Surussaan ihmiset eivät jaksa taistella. Näihin epäkohtiin kirkon hallinnossa ei ole kiinnitetty mitään huomiota, vaikka ne ovat nakertaneet ihmisten ja seurakuntien elämää jo vuosien ajan. Tarjolla ei ole ollut tukea, apua tai ohjausta työntekijöille tai muille seurakuntien vastuunkantajille, jotka painivat näiden kysymysten kanssa arjessaan päivittäin.

Kirkolla tai sen papilla ei ole näin minun nähdäkseni mitään raamatullisia tai laillisia perusteita kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia avioliittoon vaan pikemminkin päinvastoin. Siksi katson toimineeni virkani velvoittamalla tavalla. En ole mikään kapinallinen. Olen tehnyt aivan tavallista papin työtäni. Kirkossa on toimitettu tänä vuonna jo ainakin parikymmentä samaa sukupuolta olevien vihkimisiä, kymmeniä siunaamisia ja lisää tulee enenevissä määrin koko ajan. Näistä rankaisu hajoittaisi kirkkoa. Siunaamisia on toimitettu myös jo aikaisempina vuosina. Nähdäkseni teologisesti siunaaminen ja vihkiminen ovat samanarvoisia, sillä vihkimisessä lisä on vain juridinen ja maallinen toimenpide. Siunaamisesta ei ole annettu rangaistuksia. Vihkimisten kohdalla tuomiokapitulien, seurakuntien ja pappien kohdalla on eroavaisuuksia. Toisten esimiehet kannustavat toimintaan ja toiset vaativat rangaistuksia. Tämä asettaa papit ja seurakuntalaiset eri asemaan keskenään. Silti jatkossakin kymmenet papit ovat sitoutuneet jatkamaan seurakuntalaisten palvelemista tässä asiassa. Minä kannan vastuuni omasta ratkaisustani ja olisin sen tuonut ilmi tuomiokapitulille joka tapauksessa. En ole tässä tilanteessa kuitenkaan omasta halustani, enkä tuomassa itseäni esille, enkä halua loukata ketään. Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun tunteistani tai edes tuomiokapitulin jäsenten tunteista, vaan sateenkaarikansasta ja heidän oikeudestaan elää ja olla kristittyjä. On kyse ihmisistä, joita on pidetty sairaina tai jopa rikollisina, joita kirkko on tuominnut helvettiin. Joiden puolesta kieltäydytään rukoilemasta.

Pyydän tuomiokapitulia huomioimaan kaiken yllä olevan, sekä erityisesti sen, että ihmisten uskonvakaumus pitäisi ottaa vakavasti ja etsiä ratkaisuja, jotka kunnioittaisivat kaikkia Kristuksen ruumiin jäseniä. Niitä ei ole vielä tarpeeksi yritetty löytää yhdessä rukoillen.

Seinäjoki ja Helsinki, 31.8.2017

Henna Salo

Laatimisessa avusti asianajaja Juha-Pekka Hippi

"Kansallisuudesta riippumatta naiset syyllistyvät miehiä vähemmän rikoksiin. -- Ylipäätään Suomessa pääosan rikoksista tekevät nuoret miehet, joten ne ryhmät joissa nuorten miesten osuus on korkea ovat yliedustettuina rikostilastoissa. Merkittäviä syitä väestöryhmien välisiin eroihin rikosten määrässä ovat myös työttömyys, koulutus ja alhainen tulotaso."

Uutinen, josta lainaus on peräisin, sisältää linkin itse tutkimukseen

Mutta ei uskota suorilta käsiltä tätä uutista, vaan tutkitaan tilastoja tarkemmin. Tiedämme kaikki, että Suomen ikärakenne on vinoutunut. Suomessa on EU28-maista kuudenneksi eniten 65 vuotta täyttäneitä, ja EU-maissa ylipäätään nuoria on vähemmän kuin pitäisi. http://www.findikaattori.fi/fi/14

Turvapaikanhakijoiden ikärakenne on täysin erilainen. Eurostatin mukaan yli puolet turvapaikanhakijoista on alle 34-vuotiaita ja tästä ikäryhmästä 80 % miehiä. Jos lasketaan näillä luvuilla, niin turvapaikanhakijoista (32476) Suomessa vuonna 2015 olisi nuoria miehiä noin 13700 eli noin 42 %. Nämä luvut eivät tietenkään ole ihan tarkkoja, koska tilaston luvut ovat koko Euroopan tasolla, mutta suuntaa-antavia. Eurostatin tilastot turvapaikanhakijoista

Suomessa on saman ikäluokan miehiä 1144914 eli noin 24 % väestöstä.  http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

Vertailu on vielä suosiollinen suomalaisille, sillä suomalaisista paljon suurempi osuus on alle 14-vuotiaita, joita ei kai edes rikoksista tuomita.

Tutkimus vuodelta 2010 osoittaa, että jopa 23 % suomalaisista miehistä on tehnyt rikoksen 16-20-vuotiaana. Nämä ovat pelkästään rekisteröityjä tapauksia ja pelkästään tuolla ikävälillä. Noin 75 % Suomessa rikoksista tuomituista on viimeisimmän tilaston mukaan miehiä. https://oa.doria.fi/handle/10024/59505

Jos siis pidämme luotettavana Iltalehden tietoa, että 1729 eli noin viisi prosentti turvapaikanhakijoista on ollut epäiltynä rikoksesta alkuvuodesta ja Suomen kansalaisten vastaava lukema on 398 566 eli noin 7 %, niin suhteellisesti suurempi osa jo koko Suomen väestöstä on ollut epäiltynä rikoksesta. Jos suomalaisista yhtä iso osa olisi nuoria miehiä kuin turvapaikanhakijoista, suomalaisten tekemien rikosten määrä nousisi hurjasti, sillä nuoret miehet ovat alttiimpia tekemään rikoksia. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016090422261531_uu.shtml

Tai kääntäen: jos turvapaikanhakijat tekisivät suhteessa yhtä paljon rikoksia kuin suomalaiset nuoret miehet, niin turvapaikanhakijoiden tekemiä rikoksia olisi paljon enemmän.

Nämä lukemat tosin ovat vain epäilyjä, ja varsinaisia tuomioita tulee olemaan vielä paljon vähemmän. Siis oikeastaan hämmästyttävän pieni osa turvapaikanhakijoista syyllistyy rikokseen ottaen huomioon ikärakenteen.

Vielä loppuun sanon, että kaikki rikollisuus on väärin. Minusta vain kaikkia turvapaikanhakijoita ei tule leimata rikollisiksi sen perusteella, että heistä pieni osa tekee rikoksia. Eivät kaikki suomalaiset nuoret miehetkään ole rikollisia.

Kaikkea rikollisuutta vastaan pitäisi keksiä yhdessä keinoja. Miten taistella yhdessä niitä uhkia vastaan, jotka oikeasti varjostavat kaikkien nuorten miesten tulevaisuutta: alhainen koulutus, korkea työttömyys, alhainen tulotaso ja syrjäytyminen?

Kuvat: Kukka-Maaria Kalpio has taken these pictures! Thank you Kukka :)

Minulla ei ennen seminaaria ollut paljonkaan tietoa veli Rogerin elämästä ja ajattelusta. Monet kiinnostavat seikat hänen elämästään toistuivat useiden alustajien puheissa: esimerkiksi miten Rogeriin oli vaikuttanut hänen isoäitinsä avarakatseisuus ja auttavaisuus sekä Rogerin oman lapsuuden vakava sairaus. Lisäksi minua kosketti se, että hän kohtasi myös paljon vastustusta. Monet tahot vastustivat ekumeenista ajattelua ja kristittyjen "liiallista" yhteyttä. Monta kertaa toistui myös se ajatus, että Roger ei ollut niinkään akateeminen teologi tai systemaattinen muotoilija, vaan käytännön teologi. On jäänyt siis muiden tehtäväksi muodostaa hänen ajattelustaan analyyseja.

Before the seminar I had little or none information about the life and thinking of brother Roger. Many interesting facts of his life were told again and again in different lectures: for example how his thinking was influenced by his grandmother's openmindedness and kindness and also Roger's own grave illness of his childhood. I was also touched by the fact that many people were against him. Not all were so keen on helping others or the ecumenical thinking and unity of christians. Many times we were also told that brother Roger himself was not an academical theologian but more practical. It was up to others to form systematic analysis of his thinking.

Veli Rogerin kolme pääajatusta olivat ilo, armo ja yksinkertaisuus. Nämä sanat ovat kirjoitettuna Sovituksen kirkon seinustalla monilla eri kielillä. Armoon kuuluu keskeisenä lähimmäisten auttaminen. Sitä sekä idän ja lännen yhteyttä myös ikoniperinteen saralla kuvasi uusi ikoni, joka kuvaa vertausta laupiaasta samarialaisesta ja siteeraa tuomiosunnuntain evankeliumia "Sen, mitä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle":

Three his main thoughts were joy, mercy and simplicity. These words were written on the wall of the church of Reconciliation. One main thing about mercy is helping all people. This and also the connection of eastern and western christianity is depicted on this new icon. It is about the samaritan and also the bible passage: "Verily I say unto you, Inasmuch as ye have done it unto one of the least of these my brethren, ye have done it unto me."



Ajatuksia, jotka jäivät päällimmäisiksi mieleen:

"Miten vähän tarvitaan elääkseen? Miten vähän tarvitaan vieraanvaraisuuteen?"

- Veli Rogerin ajattelussa korostui veljen sakramentti: jos emme osallistu siihen, lähimmäisen auttamiseen, muut sakramentit käyvät tyhjiksi

- meidän haavamme ovat portteja, joista Jeesus voi tulla sisään: kun olemme itse kohdanneet vaikeuksia, voimme ymmärtää myös toisen hätää

- auttamisenhalu ei automaattisesti herää siitä, että näemme toisen hädän: siihen tarvitaan se, että olemme itse olleet hädässä ja tarvinneet apua

- nuoret ovat tulevaisuuden toivo: nuoriin tulee satsata, heille tulee antaa vastuuta

- oma paikallinen yhteisö ja siellä läsnäolo fyysisesti on erittäin tärkeää: "juuri silloin, kun sinua ei huvita osallistua yhteiseen jumalanpalvelukseen, sinä tarvitset sitä eniten, on erittäin tärkeää, että olet fyysisesti siellä läsnä joka kerta"

- yhteisen rukouksen ja ehtoollisen vieton keskeisyys

Thoughts that have sticked with me the most:

"How little is needed to live? How little is needed to hospitality?"

- the sacrament of brother: if we won't participate in helping others, other sacraments are in vain

- our wounds are gates by which Jesus can enter: when we have been in difficult situation ourselves, we can understand the problems of others

- the need to help others don't automatically follow when we see suffering: it comes from the fact that we have suffered ourselves and therefore understand what it is like to need help

- the young people are the hope of the future: you have to spend time with them and also give them a lot of responsibility

- your local community is essential! "when you don't feel like participating in your own congregation's service, it is most vital to be physically present there: then you will need it the most. it is very important to be there every time."

- praying together, having the holy communion together

Kiinnostavimpia alustuksia olivat Rev. Laurent Schlumbergerin esitys protestanttisuuden ja luostarilaitoksen yhteyksistä, Karen Scottin alustus liittyen ateismiin ihmisen taustakatsomuksena ja miten siihen istuu veli Rogerin viljelemä hiljaisuuden hengellisyys sekä piispa Andrej Cilerdzic, joka toi ortodoksisen näkökulman Taizé-hengellisyyteen ja ekumeniaan. No tietenkin Kauko-Idän ja Afrikan näkökulmat olivat myös mielenkiintoisia :) mielenkiintoista esimerkiksi se, että Malesian lento-onnettomuuden uskontodialogisessa hartaudessa oli käytetty Taizé-elementtejä eli hiljaisuutta ja kynttilöitä. Jotka tietysti ovat samalla yleismaailmallisia hengellisyyden elementtejä.

Next time I will write about prayers and masses we had together!

Gott, laß meine Gedanken sich sammeln zu dir./ Bei dir ist das Licht, du vergißt mich nicht./ Bei dir ist die Hilfe, bei dir ist die Geduld./ Ich verstehe deine Wege nicht, aber du weißt den Weg für mich.

God, gather and turn my thoughts to you./ With you there is light, you do not forget me. /With you there is help and patience./ I do not understand your ways, but you know the way for me.

This song has been with me this week. The lyrics are from Dietrich Bonhoeffer.

https://www.youtube.com/watch?v=D7DiR--b9DQ 

Seinäjoen tulisi jatkaa pakolaisten vastaanottamista tulevaisuudessakin. Tähän mennessä on otettu noin 30 ihmistä parin vuoden välein. Ehdotuksemme on, että Seinäjoki tasoittaa ja vakiinnuttaa määrän noin 10-15 henkilöön vuodessa. Tasainen ja vakiintunut apu auttaa suunnittelemaan toimintaa ja mahdollistaa laadukkaan kotouttamisen.

Perusteita:

1. Osaamista kotouttamisesta on 1990-luvulta asti. Kertynyt hiljainen tieto katoaa, jos ei sitä käytetä. Sopimus ELY-keskuksen kanssa on yhä voimassa ja määrät olisivat voimassaolevan sopimuksen puitteissa. Olisi kalliimpaa ja vaikeampaa käynnistää toiminta myöhemmin uudelleen.

2. Rahat tulevat enimmäkseen valtiolta. Kaupungille säästöt lopettamisesta ovat pieniä. Kaupunki myös hyötyy esimerkiksi pakolaisten kouluavustajien palkkaamisesta. Pakolaiskoordinointi on tuonut kaupungille myös kaksi muuta valtion rahoittamaa työpaikkaa, joita maakunnassa on kaivattu. Vastaanottamisen loputtua rahoitus siirtyy muuhun kaupunkiin. Pakolaiset ovat potentiaalisia veronmaksajia, työntekijöitä ja yrittäjiä kuten muutkin kuntalaiset. Jo nyt kaupungissamme on paljon maahanmuuttajia yrittäjinä.

3. Pakolaisten vastaanottaminen on humanitaarinen kysymys. Seinäjoen tulisi kantaa osavastuu Suomen ja Euroopan tasolla tämänhetkisestä pakolaiskriisistä. Kun tilanne on niin vakava, olisi outoa, että juuri nyt tehtäisiin lopettamispäätös. Pakolaiset ovat kaikkein heikommassa asemassa. Pakolaiset on tuotu tänne suoraan leireiltä, ja heillä ei ole enää tutkitusti kotimaata, jonne mennä takaisin.

4. Pakolaisten vastaanottaminen on imagokysymys. Jos vastaanottaminen lopetetaan, Etelä-Pohjanmaa on ainoa maakunta, joka ei ota pakolaisia vastaan. Köyhemmätkin maakunnat ja kaupungit ottavat pakolaisia vastaan. Julkisuudessa tulee vaikutelma, että tänne ei haluta uusia asukkaita. Seinäjoen maine muuttajaystävällisenä kaupunkina kärsii. Kaupungin strategiassa on kansainvälisyys.

5. Eteläpohjalaiset ovat vanhastaan itse lähteneet siirtolaisiksi mm. Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin. Monet meistä ovat myös evakkojen jälkeläisiä.

6. Vastaanotettujen pakolaisten määrät ovat olleet pieniä, mutta tietenkin pienikin apu on arvokasta. Yhden ihmisen elämässä tuon yhdenkin ihmisen auttaminen on kaiken A ja O.