Olin suurinpiirtein elokuun verran Kreikassa oppimassa pakolaisia. Olen tämän syksyn opintovapaalla, joten se mahdollisti tämän reissun vuosilomalla. Monet ovat pyytäneet, että kirjoittaisin jotain kokemastani. Siispä laitan nyt tänne blogiin joitain ajatuksia. Tämä Kreikan reissusta, tarkoitus olisi kirjoittaa vielä jotain aiheesta pakolaiset Suomessa. Ja jatkoa seuraa, jos Luoja suo. Toivottavasti ei jää vaiheeseen kuten näemmä toi Taizé-sarja :) in sha Allah.

Saavuin Ateenaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, ja menin sunnuntaina anglikaaniseen kirkkoon messuun. Siellä minut ottivat ystävällisesti vastaan koko seurakunta ja heidän pappinsa Malcom Bradshaw.

Tähän väliin on heti pakko kiittää St.Paulin seurakuntaa Ateenassa ja koko anglikaanista kirkkoa. Heidän jumalanpalveluksensa on hyvin samanlainen kuin meidän. Olemme osa Porvoon sopimusta, käytännössä siis samaa kirkkoa. Minulle oli tosi tärkeää osallistua seurakunnan jumalanpalveluksiin ja lopulta sain myös saarnata :)

Anglikaanien pakolaisapua koornidoi Ateenassa USPGn työntekijä Rebecca Boardman, joka auttoi minua suuresti ja jonka työtä sain seurata. Rebecca tutustutti minut muunmuassa Pelastusarmeijan, UNHCRn, MedInin ja Kirkon Ulkomaanavun työhön ja ylipäätään kehitysyhteistyön toimintaan.

Elokuussa Kreikassa oli jumissa noin 57 000 pakolaista, joista noin 9000 on saarilla ja loput mantereella. Aivan viime aikoihin asti pakolaiset ovat olleet väliaikaisilla leireillä tai kaduilla ja suurin osa on myös jatkanut matkaa eteenpäin Eurooppaan. Turkki-sopimuksen jälkeen tilanne on tasaantunut ja pakolaiset on saatu siirrettyä pysyville leireille tai vastaanottokeskuksiin. Avun saaminen perille on helpompaa ja rakenteet on saatu toimimaan. Kaikki alle 15-vuotiaat lapset on muunmuassa saatu rokotettua. Minut yllätti positiivisesti järjestöjen ja vapaaehtoisten määrä. Ihmisillä on todella halua auttaa!

Pahinta tilanteessa on toivottomuus. Kreikka ei pysty tarjoamaan turvapaikkaa, tulevaisuutta tai töitä näin suurelle määrälle ihmisiä. Leireillä on paljon lapsia ja perheitä. Kreikan viranomaiset eivät ole vielä pystyneet edes rekisteröimään kuin murto-osan pakolaisista. Kreikan oma taloudellinen tilanne on todella huono.

Silti en törmännyt minkäänlaiseen vihamielisyyteen pakolaisia kohtaan. Toki minulle kerrottiin, että Kreikassakin äärioikeistoa on, ja tietenkin liikuin enimmäkseen piireissä, jotka halusivat nimenomaan auttaa. Silti jäi sellainen tunne, että kreikkalaiset tekevät valtavasti töitä ja vapaaehtoistöitä ja ovat hyvin vieraanvaraisia ja auttavaisia. Jos vertaa moneen muuhun maahan, missä olen matkustellut, niin tämmöisen oman elämän turistinkin vastaanotto oli hieno.

Toinen asia, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen, oli epätasa-arvoisuus. Minut otettiin tosiaan hienosti vastaan. Silti tuntui, että se johtui siitä, että olen sattunut syntymään Suomeen. Minulla ei ollut mitään varsinaista syytä olla siellä, silti minulla oli vapaus liikkua ja minut otettiin hyvin vastaan. Vuosi sitten irakilainen veljeni kulki tismalleen samaa reittiä toiseen suuntaan henkensä kaupalla. Itse kuljin lentokoneella ja ykkösluokassa laivalla. Minulla on ollut koko elämäni ajan paljon valinnanvaraa, jota olen pitänyt itsestäänselvyytenä. Olen saanut käydä koulua ja elää vapaasti.

Miten voisi auttaa ihmisiä, joilla ei ole kaikkea sitä, mitä meillä? Rebecca vastasi minulle, että paras keino auttaa pakolaisia Kreikassa olisi poliittinen vaikuttaminen omassa maassa. Yrittää saada Suomen hallituksen ja muutkin kantamaan yhteistä vastuuta pakolaisista Euroopassa. Tällä hetkellä Kreikalla on väkimääräänkin, mutta myös taloudelliseen tilanteeseen nähden ylimitoitettu taakka. Kreikan talouden auttaminen on toinen hyvä keino. Menkää turisteiksi Kreikan saarille. Sieltä turistit ovat kaikonneet, ja paikallisten elanto vaarassa. Kuka nyt haluaisi nähdä kärsiviä ihmisiä lomallaan? Minäkin kävin Samoksella, eikä pakolaiset vaikuttaneet turistien elämään siellä millään tavalla. Siellä, kuten muuallakin, he asuvat vastaanottokeskuksessa. Eikä matka ollut mitenkään kovin kallis.

Rahoitusta ja tavaraa Kreikassa on pakolaisia varten, päivittäisen selviytymisen verran. Ihminen tarvitsee kuitenkin muutakin kuin sen, mitä elääkseen tarvitsee. Tulevaisuuden ja toivon. Kirkon Ulkomaanapu tekee hyvää työtä sen minusta kaikkein tärkeimmän asian eteen, että ihmiset pääsevät kouluun. Se antaa tekemistä ja merkitystä elämään ja toivon paremmasta tulevaisuudesta. Pääsin itse seuraamaan todella ammattitaitoista työtä erään pakolaisleirin kesäkoulussa. Jos haluat lahjoittaa, niin tässä linkki https://www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/euroopan-pakolaiskriisi/